MATOMERI Watch when Hirvitalo palaa poroiks Vastiksessa / Live in Tamperse, October 2010 CS (cassette only-release)

Limited edition of individually numbered 10 copies (we're serious!)
professionally recorded by Sini "Teenage Tourettes" Maenpaeae.
No more will EVER be made in ANY format, promise!
Each one with exclusive cover art handmade by Olli fish-smelling-hole-seekin' Pauke
(and no one even helped).
Only available thru Olli's little hands of concrete. Price 15 € incl. P&P anywhere on this planet.
Email him for availability @ lookcoolli(öhöm-öhöm)luukku.com

1. Sini/inis pyörii vartiotornin ympärillä tsiigailemassa saundeja/
    SINI/INIS SHAKIN' LEGS ALL ALONG THE WATCHTOWER WATCHING FOR THE SOUNDI MAGAZINES
2. Spacetrip thru yr empty minds
3. The Great Spirit has just entered the building
4. Pakistan, Iran, Somalia
[tähän biisiin on sanakki, mut Ölli unohti ne paikan päällä:
Haluisikko mennä,
varsinkin jos oot
homo,
valkoinen
ja/tai
nainen?]

this one's got lyrics too, but Ollie kinda forgot them on the spot:
Would you like to go,
especially if you're gay,
white
and/or a woman?

5. Pilvee & Pink Floidia (muttei piparia)/
    POT & PINK FLOYD (BUT NO BEAVER AVAILABLE)

Running time: approximately 28 jane--I mean, min.

Olli Pauke - vocals, noise machine, metal percussion & drums (on track 2)
J. Ahonen - sax & bobbykeys (track 2)
Timo Le Putin - aliciakeys [a.k.a. Staalinin urut]
Averel "Lavigne" Dalton - drums & noise mächine (track 2)



Nothin's wrong with the Beaver, Emma

_____________________________________________________________

Pirkanmaan kirjaston verkkokirjaston Musiikkiosaston kohtaamisia-palstalla julkaistu Ölli-haastis

OLLI PAUKE
Liimanarina-yhtyeen musiikillinen toisinajattelija, Tamla Homotown

Olli Megawati Pauke, kuka sinä olet?
- Olli Megawati Pauke. Teen psykologisia protestilauluja ja esitän niitä Liimanarinassa, ensimmäisessä levytyssopimuksen Amerikassa saaneessa ja ainakin eniten levyjä siä koskaan myyneessä suomenkielisessä bändissä, joka on peräisin läheltäkään Tamperetta. Käyn myös eräänlaista musiikillista Irakin sotaa avantgardistisemmassa Matomeri-orkesterissa. Molemmissa harrastamme valtavirran makujen vastaista terrorismia julkaisemalla omat levymme itse, Tamla Homotown- ja Ikuisuus-pienlevy-yhtiöillä.

Koska kävit viimeksi kirjastossa - ja miksi?
- En voi sanoa hyvä ystäväni, mutta ystäväni Merries-yhtyeestä hukkasi kekkulipäissään Pasilan kirjastosta mun kortilla lainatun Satu Pusan toimittaman, sinänsä ratkiriemukkaan äiti, toi setä pieras! -kirjan. Kävin siellä n. 4 min. 46 sek. sitten selvittelemässä asiaa.
Kerro lyhyesti aiheesta Minä ja musiikki
- Pienestä pitäen levysoitin on ollut usein paras ja uskollisin, joskus ainoakin ystäväni. Jotain kertonee sekin, että mulla on takana jo pidempi yhteinen taival monien musasuosikkieni kuin keidenkään nykyään tuntemieni kavereideni kanssa... "In a way you guys are the best friends I ever had". Aina kun olen lähdössä jonnekin, pakkaan ensimmäisenä musiikkini. Musiikki on aikakone, paras päiväkirja ja valokuva-albumi, minkä tiedän, vaikkei sitä voi nähdäkään.
Mitä musiikkia kuuntelit viimeksi?
- Kuuntelen ainoastaan itseäni parempia biisintekijöitä ja bändejä. Suomessa tämä ei juuri muita tarkoita kuin Teemu "Ingrid" Bergmania & muutamaa muuta harvaa armoitettua. Muualla taas on tehty niin paljon hyvää musaa, että kaikkea ei ehdi edes kuuntelemaan (ainakaan niin paljon ku haluais).
Missä viihdyt parhaiten?
- Naisissa - sisässä, alla, päällä.
Missä olet hyvä?
- Kaiken tekemisessä sillain kuin ei pitäis.

Mikä levy kannattaisi ehdottomasti kuunnella?
- Levy, joka ei vain vie aikaasi. Elämä on liian lyhyt pelkälle taustamusiikille ja joka paikasta tunkeutuvalle merkityksettömälle melusaasteelle. Joskus hiljaisuus kauneinta musiikkii on.

Haluatko sanoa vielä jotakin?
- älä raiskaa.


öllin suosittelemaa rock and roll sekä country äND western -kirjallisuutta:

Rockia sydämestä (Written in My Soul) / Bill Flanagan

Revolution in the air : the songs of Bob Dylan. Vol. 1, 1957-1973 / Clinton Heylin

Still on the road : the songs of Bob Dylan. Vol. 2, 1974-2008 / Clinton Heylin

Cowboy Logic: The Wit and Wisdom of Kinky Friedman (and Some of His Friends)

Dear boy : the life of Keith Moon / Tony Fletcher

Renegade : the lives and tales of Mark E. Smith

Siouxsie and the Banshees: The Authorised Biography by Mark Paytress, Shirley Manson

Get in the Van : On the road with Black Flag by Henry Rollins

I, Shithead: A Life in Punk by Joey Keithley

"Oletin, että tämä on sinulta ja Lasse oli jotain vitsiä. Olisi mennyt just tollasena mitään korjaamatta nettiin jollein ole jo siellä"

PIKI-verkkokirjaston Musiikki-ihmisiä -kysymysten vastaukset:

Kuka sinä olet?: Lasse Aryannation Liima-VITTUSAATANA-narinasta nääs.

Koska kävit viimeksi kirjastossa - ja miksi?: Eilen. Kävin netissä ja tsekkaamassa jos olisi jotain kiinnostavaa.

Kerro lyhyesti aiheesta? Minä ja musiikki?.: Olen huono muusikko, mutta vitun hyvä kriitikko. Musiikki on "kaikki kaikessa", ainakin melkein. Vanha hevi, hardcore, punk ja muu marginaalisekoilu on kovin justtu. Mutta ei mun musiikinkuuntelu siihen rajoitu. Kaikki menee, jos siinä on sielua tai jotain kiinnostavaa ja radikaalia.

Mitä musiikkia kuuntelit viimeksi?: No, vittu Pyhät Tepot koska pitäs arvostella toi paskalevy. Sitä ennen näköjään Svenska Punk Klassiker -kokoelma on ollu soittimessa. Paljon parempi se.

Missä viihdyt parhaiten?: Himassa, jossain viihtyisässä Kallion baarissa jos on hyvää seuraa. Keikoilla myös.

Missä olet hyvä?: No varmaan olen aika hyvä kirjoittamisessa. Ei mulla ole mitään aivan erityisiä lahjoja mihinkään. Perusfiksu jäbä ja hyvää seuraa.

Mikä levy kannattaisi ehdottomasti kuunnella?: No vaikka mikä! Alotetaan vaikak GISMin Detestationista ja sit siihen perään vaikka Cirith Ungolia. Vittu mikä kysymys! Jotain omalaatuista ja originaalia levyä, joka luo jotain uutta eikä ole mikään puhki kuunneltu perusklassikko. AC/DCtä on toki syytä kuunnella aina kun mahdollista.

Haluatko sanoa vielä jotakin?: Mahdottomia kysymyksiä! En mä halua sanoa muuta, kun että olkaa ihmisiksi. Kuunnelkaa hyvää musaa ja koittakaa olla parempia ihmisiä. Hehe hehe.


Lassen raideri Missi Ja Jääkiekkoilija-kiertueelta ym. löytyy Seekrets-Aijun blogista


LIIMANARINA & AIKALAISYHTYEIDEN "ARVOSTUS" (tai HIPPIMUSAA & EPÄONNISTUNEITA LEVYJÄ)

Maailman Tylsin Vittumaisuus-EP:tä käytiin äänittämässä ristisanatehtäväpaikkakunnalla Akaalla studiossa, jota pyöritti vähemmän menestykkään musamenneisyyden omaava vähä vanhempi heebo (mut ei mikään hippi tai kaljamaha). Ainoot tyypin jorinat, jotka muistan on, ett se oli ilonen, et me ei oltu niin paljo kaljaa siä "ryystävä" bändi (!) ku suurin osa niistä, joita siä oli aiemmin käyny. Ja jostain meiän biiseistä sillä tuli kiertoteitse mieleen Jefferson Airplane of all bands (punkista mies ei tuntunut tietävän mitään).

Noin markan budjetti kun oli haaskattu ed.main. äänityssessioihin, levyn masterointi jäi viimeistä silausta vaille studioajan ja rahan loputtua kesken ("Aina kesken"). Alkuperäisellä 7":lla tämä kuului mm. siinä että biisien väleissä on muutaman sekunnin taukoja, mitä niissä ei alkuperäisen suunnitelman mukaan pitäny olla ja Piitles tulee huomattavasti hiljemmalla ku levyn aikasemmat biisit. Linkolalaista Lähiörokkia Landelta- ja Keskenmenobileet-kokoelmilla näitä mokia on jonnin verran yritetty korjailla.

Bad Vu-scumoftheearthan ei halunnu noita studio-versioita käyttää (mitä ny Naapurin Pojat Puisine Lintuineen noista sessioista julkaistiin pari kytä vuotta myöhemmin Keskenmenobileissä), vaan meiän senaikasella treeniksellä kasettidekillä & 2:lla mikillä äänitettyjä harjoittelunauhoja. Niihin tuli jälkijättösesti ajatellen tehtyä täysin turhia overdubseja ja nauhanopeuden fuck-uppeja meiän äijän 4-raitanauhurilla. Meijän äijästä puheen ollen, hää itte soitti klasua sinffoniaorkestereissa työkseen & jotain jazzia vapaa-aikanaan pienen ikänsä tinnitukseen asti, minkäänlaisesta rock- tai pop-musasta ei oo ikinä välittäny. Ainoollaine tunnustus mitä meitsin musisoinneille ikinä antanu on ollu, ku joskus tuskin täys'ikäsenä viä himassa asuessani värkkäilin tota Boys Next Door with their Wooden Birds-biisiä ja se sattu sitä kuuleen & kysy: "Kenen säveltämä toi on?" Kun vastasin ett "Mun", se meni sanattomaks' suunnattoman ihmetyksen ilme naamallaan.

Siihen mennessä kun käsky kävi alkaa levyttämään seuraavaa seiskaa - kun se eka oli ollu niin saatanan suuri menestys sittenkin - olin onnistunut krapuloissani hajottamaan isäukon nelirautanauhurin, kun yritin saksilla kaivella ulos sen uumeniin jäänyttä Byrdsien Sweetheart Of The Rodeo-kasettia. Mun puolesta meidän kaikki 7":t olis voitu alkujaanki julkasta yhtenä LP:nä. Muistaakseni koko lailla kaikki niille päätyneet + muutama muukin biisi olisivat olleet valmiina jo ennen ensimmäisenkään EP:n tekemistä. Se ei ollut Vu-purugumin mielestä hyvä idea, he epäilivät ettei kukaan ostaisi siihen aikaan tuntemattoman bändin ekana levytyksenä kokonaista LP:tä.

Levyä, josta tuli Juutalaiset, käytiin äänittämässä keskellä peltoa, rautatien vieressä ja muovipussitehtaan lähellä itätamperelaisessa Vehmaisten lähiössä sijainneessa JL-studiossa.
Jos ny on sama JL-studio, niin siellä kaiken ankeen Manserokin lisäks on aikanaan äänitetty mm. Jari Halosen leffojen soundtrackejä. Blahblah Vugumin idea oli raahata sinne mm. Radiopuhelimille nappuloita väännelly Mieskuoro Huutajien "kapellimestari" Petri Sirviö Oulusta.
Hänen matkoihinsa ja majoitukseensa jossain Sheraton Hotellissa meniki sit suurin osa sen levyn budjetista.

Muistaakseni mulla oli studiossa mukana rocking Rolling Stonesien Sticky Fingers LP (sillä alkuperäsellä, Andy Warholin suunnittelemalla vetoketjulla varustettu versio tietysti - varmaan viä vetskari auki pienenä vinkkinä...) ja Led Zeppelinin IV. Stonesien You Gotta Move-biisistä oli tarkotus ottaa samantapasta soundia Tarja Anarkian Tullikamarilta pöllittyihin tuhkakuppeihin (jokka oli tarkemmin kattottuna kakkuvuokia). Led Zepin Four Sticksistä oli tarkotus jotain saundeja ziigailla, mutten muista mitä ja mix. Vai olisko ollu sitä kaikua siitä "I really don't kno-o-o-o-ow" kohdasta?

Studioaika ja budjetti loppu taas kesken kaiken ja lopulliselle levylle pääty once again muutama treeniksellä vedetty demo-versio. Siitä johtuen Dylanin Desire-levyn vinyyliversion etiketistä mukailtu "This record could have been produced by [ei muutama vuos' sitten edesmennyt paljasjalkainen newyorkilainen Don DeVito vaan] Petri DeSirviö"-maininta alkuperäisessä Juutalaiset 7":ssa.

Sessioiden päätyttyä kysyin studion nimikirjainjätkältä - joka oli nimeltään jotain hyvin lähellä Juice Leskistä - haluaisko hän mainosmielessä studion logon tms meiän levyn kanteen. Tää Jussi tai Juha tai Juhani oli sitä mieltä, että Liimanarina olis luultavasti huonoa mainosta hänen studioilleen.

Ulkomusiikillisena anekdoottina Juutalaisten levytyssessioista:
Olin myöhässä studiolta ekana tai tokana äänityspäivänä, kun miliisit oli poiminu mut ja senaikaisen kämppikseni kyytiinsä melkein kotioveltamme keskellä yötä, kun näkivät meidät roudaamassa isoa baarituolia mukanamme. Kusipäät pitivät meitä kammarilla aamunkoittoon asti eivätkä edes tarjonneet kyytiä takas hoodeillemme, vaikka sanottiin ett "Ihan siitä meiän talon nurkilta meiät haitteki [saatana]". 1-2 tunnin nukkumisyrityksen jälkeen tuli sit raahauduttua unenpöpperössä kaupungin laidalle tota paskaa vääntämään.

Juutalaisten studiosessiot ku olivat olleet yhden sun toisen asianosaisen mielestä jos ei traumaattiset, niin ainakin vähemmän onnistuneet, seuraava levy päätettiin tehdä taas kotikutoisesti (aikana ennen ku mää ainaka tiesin termiä lo-fi). Vähä yli 4-kymppisenä epäselvissä olosuhteissa ajasta ikuisuuteen siirtyneen "Medicine Man" Tuoppi-vainaan kautta tutustuin hänen satunnaiseen juopottelukaveriinsa, sittemmin vain hieman yli 5-kymppisenä yläkerran orkesteriin päätyneeseen Kollaa Kestää-Helmiseen (lepoa & rauhaa molemmille!). Hän lainas meille 10 markalla neliraitanauhuriansa tulevaa Läntinen Pornokatu 25 B 13-levyämme varten. Kun kysyin haluaisiko hän maininnan levyn kanteen, vastaus oli Ei.

"Kollaa Kestää nautti suurta ihailua myös Riitan ja Tiinan keskuudessa, joiden johtama Porttikielto niminen bändi soitti omien kappaleiden lisäksi Kollaan hittejä vuosina 1992-1993. Sattuipa sitten niin, että ex- Kollaa Kestää Juha Helminen näki Porttikiellon keikalla ja heti siitä paikasta vaati päästä mukaan bändiin. Ideaa hieman kehiteltiin. Toinen Kollaa veteraani Jyrki Siukonen saatiin myös houkuteltua mukaan ja niin oli Punk Lurex Ok syntynyt kesällä 1993. Uran alku vaiheessa bändi soitteli lähinnä Kollaa Kestään biisejä..."

Noihin aikoihin Liimiksen piti olla PLO:n lämppärinä yhellä yhteiskeikalla.
Toinen yhtyeen naisjäsenistä tuli kuitenkin kysymään: "Voitaisko me soittaa ekana? Toi Juha on kohta niin kännissä, et sen soittamisesta ei tuu sit enää mitään."

S*permarketin päällekkäisäänitykset tehtiin Penniless People Of Bulgariassa ja myöhemmin joissain Herra Ppölyn Karmeissa bändeissä soittaneen Kirkan (joo, just se Babitzin!) vehkeillä.
Levyn julkaisua saatiin odotella lähes päivälleen vuoden verran. Muistan lähettäneeni valmiin master-nauhan ja kannet eteenpäin Ouluun tai Chicagoon ennen kuin eräs Kurt Cobain heitti lusikan nurkkaan, tätä kirjoitettaessa lähes tasan 20 vuotta sitten, pääsiäisen 1994 jälkeen.
Veda Honkonen-vainaan järjestämä levynjulkaisukeikka oli loppukesästä -94 Tamperkeleen I-klubilla. Kaikkitietävän internet-jumalan mukaan S*permarketin original release date oli kuitenkin 1995-03-25 Drag Cityn sivuilla, allmusic.comissa puolestaan April 1, 1995 ja CD Universen sivuilla taas Nov 22, 1995.

Meanwhile "back in Memphis", kuuntelin kasetilta levylle päätyneistä biiseistä tehtyjä 2-raitaisia pohjaraitoja ilman minkäänlaisia overdubseja. Muistan aina sen vitutuksen tunteen ja ajatuksen "Miks vitussa näihin tuli lisättyä jälkikäteen mitään? Näähän olis tällasina riisuttuina versioina kuulostanu paremmilta ja niistä olis saanu paremmin selvääkin" mutta silloin oli myöhäistä enää vaikuttaa asiaan. Jälkiviisaus...

Laitteitaan S*permarketin tekoon lainannut Kirkakaan ei halunnut nimeään tai mitään bändejänsäkään mainittavan levyn kansissa Liimanarinan "epäilyttävän maineen" tms vuoksi.
Returning the compliment, Pennittömiltä tai keltä nyt tulikaan samoihin aikoihin joku CD, kieltäydyin kunniasta vaihtaa levyjämme päikseen. "Ei sitä kuitenka tulis kauheesti kuunneltua" oli rehellinen, vaatimaton kommenttini asiaan.

 

There's only one good use for a small town
You hate it and you know you'll have to leave

- LOU REED/ JOHN CALE, Songs for Drella

...