VERENIMIJÄT, PASKANTONKIJAT, PERSKÄRPÄSET, SELKÄÄNPUUKOTTAJAT, MITÄ NÄITÄ NYT ON: muista ihmisistä juoruilu, chättailu & paskanpuhuminen nimimerkillä netissä

60-luvun alussa Dylanin Bobia vitutti nimettömät, kasvottomat sodankäynnin "mestarit", jotka leikkivät sen maailmalla/elämällä ku jollain fucking lelulla & jotka itte ei ollu koskaan saanu mitään muuta aikaan ku tehny rahaa aiheuttamalla tuhoa muille. Itte ne piileskeli turvassa seinien sisällä pöytiensä takana luullen, et rahalla ne saa tekonsa anteeks' vaikka Jeesukselta ja voivat ostaa sielunsa takaisin. Nuori Bob toivo biisin päätteeks' näitten sotamestarien mahdollisimman pikaista kuolemaa, ja oli valmis meneen niitten haudalle varmistaan, että ne on ja pysyy kuolleina. 60-luvun puolessavälissä Bobin ollessa jo vakiintuneempi rock-tähti, vaikka oli vasta 20 & risat, se ihmetteli ääneen biisissään minkälaisilla tyypeillä oli pokkaa pitää itteensä sen ystävinä. Tyypeillä,jokka oli naureskellu sen vastoinkäymisille ja puhunu siitä selän takana. Tyypeillä, jokka ei ollu ikinä uskonukka siihen. Tyypeillä, jotka oli yrittäny vaan hyötyä siitä. Tyypeillä, joilla ittellä ei ollu aavistustakaan millaista oli olla sen housuissa.

70-luvun puoleenväliin tultaessa Meiän Mies tunsi idioottimaisuuden tuulen puhaltavan entistäkin voimakkaampana jokaisesta ilmansuunnasta. Kun maestro ei ollu koskaan halunnutkaan levitellä yksityis- tai sielunelämäänsä julkisuudessa, eikä ollu halunnu olla enää pitkään aikaan median kanssa käytännöllisesti katsoen missään tekemisissä, jonkunhan täytyi miehestä jotain jutun juurta keksiä. Eihän Bobin levyissä, kirjoituksissa tai vaikka sen leffoissa voinu olla tarpeeks! Ja jos kukaan ei tienny tosiasioita, niitten keksimiseen ja ilkkakanervamaisesti valehteluunkin oli turvauduttava. Pyörien pysähdyttyä päinvastaisuuksienkin tarkoittaminen oli okei: mikä on hyvää, onkin pahaa ja ylhäällä onkin alhaalla. Bob ei voinut uskoa kuluneiden vuosien jälkeenkään, että tyypit ei tuntunu tuntevan sitä yhtään sen paremmin. Joutuessaan ryömimään siellä täällä, Bob toivoi olevansa joku muu itsensä sijasta. Idioottimaisuus oli sen mielestä niin suurta, että se ihmetteli kuinka nää tyypit osas enää ees hengittää.

Sen verran Dylan oli väärässä väittäessään aikojen olevan öö-muuttumassa, ettei osannut edes vihjata niiden olevan muuttumassa näissä asioissa vaan vittumaisempaan suuntaan. Internetin myötä on tullut helpommaks ku koskaan heitellä paskaa toisten niskaan julkisesti likaamatta omia käsiään, paljastumatta. Nimimerkillä, salanimellä tai "user namella" voit turvallisesti kirjoittaa suurinpiirtein mitä vaan erilaisilla foorumeilla. Kukapa sitä nyt omalla nimellään kirjottais, jos ei oo pakko? Ja jos olis' pakko, sit ei varmaan kirjottais mitään.

Muinaisia sanontoja mukaillen, musiikkibisneksessä ne, jotka ei tiedä musiikista mitään, kirjoittaa siitä. Monet musasta kirjoittavat ei itte soita mitään. Hyvin harvat on itte tehny biisejä, levyttäny, käyny keikoilla ja joutunu kuuleen ja lukeen kaikenlaista liirumlaarumia ittestään ja tekemisistään julkisuudessa.

Internet on madaltanut aitoja kaikessa tässä entisestäänkin. Tietokoneeseen on huomattavasti helpompaa tarttua kuin kynään, ja "kädenjälkesi" on nyt saman tien koko kyber-avaruuden nähtävillä, usein peruuttamattomasti.

Kaikilla on menneisyys ja suurimmalla osalla meistä siellä sakkia, joista jälkiviisaasti toivoisi, ettei olis koskaan ollukka niitten kaa missään tekemisissä. On näitä, jotka ei oo koskaan tehny mitään ketään muita kiinnostavaa ja joilla ei oo mitään kerrottavaa omasta "elämästään". Jos nää matti- ja maijameikäläiset on edes joskus tuntenu jonkun julkisuudessa palloilleen ihmisen, kiusausta jakaa jotain omia tarinoita siitä on useimmiten mahdoton vastustaa. Harvoin tulee kysyttyä ko. henkilöltä onko OK vai ei kertoa sitä tai tätä, jos ei oma päättelykyky riitä. Ja jos ei enää olla missään yhteyksissä, siihen voi sitten vedota. Ja jos on jotain hampaan kolossa, mikäs suomalaisluonteen mukaisesti sen mukavempaa kuin mustamaalaaminen.

Julkisuuden henkilöstä juorutaan tietysti myös sen takia, että yritetään tehdä vaikutus muihin: "Vittu mää oon tuntenu tän ja tän tyypin aikoinaan ja mulla on siitä kaikenlaista sisäpiirin tietoo". Ja niinkuin kerrostalojen pihoilla juoruilevat ämmät, eipä sitä vauhtiin päästyään tule paljon ajateltua mitä mölyjä sieltä mahasta tulee päästeltyä ja hyvin äkkiä lisätään mukaan viä vähän omiakin. Kun ei oo itte koskaan ollu se juorujen aihe, ei voi tietää miltä se tuntuu ja tuskin haluaiskaan.

Eihän näistä touhuista tartte edes saada rahaa. Ei, suomalaiskansallisen perinteen mukaan tärkeintä on, että saadaan toinen tuntemaan olonsa mahdollisimman paskaksi. Ei tartte olla edes fyysisesti vahva pystyäkseen tekeen se netissä. Ei tartte uskaltaa mennä sanoon mitään kellekkään päin naamaa henkilökohtaisesti ja ottaa se riski, että saa turpaansa.

Internet on just' sellainen foorumi, joka palvelee suomalaisen enemmistön kaikkein alhaisimpia luonteenpiirteitä. Sen avulla tämä kansa voi maksimoida kaikki suurimmat halunsa: tirkistellä, juoruta, haukkua, valittaa, vittuilla tai olla vaan passiivisena vastaanottajana mille tahansa viihteeksikin kutsutulle paskalle, mitä netistä löytyy. Ei tartte poistua kotoa, näyttää naamaansa, uhrata omaa nimeensä, kyseenalaistaa omaa yhteiskunnallista asemaansa tai riskeerata omaa fyysistä koskemattomuuttansa. Toisin sanoen, se ei vaadi henkisesti tai moraalisesti yhtään mitään = suomalaisten ihannetilanne. Jääkiekon maailmanmestaruutta ja Euroviisu-voittoa
himoitumpi kansakunnan tila/state of the nation, indeed.

Eihän julkisuuteen joutuneella ihmisellä pitäis kansan syvien rivien mielestä olla mitään yksityistä tai salattavaa. Eikä meillä tähän leikkiin mukaan päätyneillä pitäis olla mahdollisuutta rakastamiensa ihmisten (eläintenkään?), perheidensä, sukulaistensa tai edes kavereidensa pitämiseksi poissa julkisuudesta ja juoruilupalstoilta, edes silloin kun nämä[kään] eivät haluais siellä olla. Paskakärpästen & selkäänpuukottajien mielestä julkisuudessa kekkuloivan ihmisen kuuluukin olla vainoharhainen, epävarma itsestään, itsekritiikitön, itsekeskeinen, itsesääliin taipuvainen, mutta ylimielinen paskiainen, joka pitää itteensä parempana ku tavallista rahvasta.

Miksei nää paskantonkijat kirjoita omista panemisistaan, nykyisistä ja entisistä, mainitse niitä nimeltä ja kerro mitä mieltä nää on siitä, et ne vedetään julkisuuteen? Kertois' vaan omista sukulaisistansa,
laittais niitten oikeet nimet, tarkat osoitteet & kuvatkin kaikkien nähtäville!

Ottaisivatpa nää selkäänpuukottajat julkisesti esille omat vihamiehensä ja syyt miks' ne vihaa näitä verenimijöitä. Kertoisipa joku näistä tirkistelijöistä & juoruämmistä miks' jokku niitten niinsanotut ystävät ovat entisiä ja mitä ne on tehny, et siihen on päädytty. Voispa joskus näitten paskajuttujen kirjoittajista ittestänsä lukea - jos kiinnostais - mitä ne on mokaillu muitten ihmisten silmien edessä MITÄÄN säästelemättä, ketään säälimättä.
"What's mine is yours" ...just joo.

Kun on näitäkin, jotka haluais hinnalla millä hyvänsä keikkua julkisuudessa niin paljon ku mahdollista á la "mikä tahansa julkisuus on hyvää julkisuutta". Senkin takia on vaikee käsittää miks kaikki nää paskalehdet & netissä yleensä yksittäiset paskapäät ei voi retostella niitten tekemisillä ja jättää rauhaan ne,
jotka ei kaipaa mitään julkisuutta. Yhden sun toisen tapauksessa nää selkänrangattomien paskakärpästen kaipaamat jutut olis kuitenkin vaan "just another hard-luck story that you're gonna hear". Ei tässä kaikilla oo luurankoja kaapissa tai valtionsalaisuuksiin verrattavia sensaatioita takataskussa. Kaikki me ollaan kuitenkin samoja mokia tehty eikä välttämättä tarkotuksella (jotkut niitäkin taatusti suunnittelee etukäteen)... nussittu vääriä tyyppejä, vedetty aineita mitä ei olis pitäny vetää, örvelletty kännissä,
hankkiuduttu tahtomattammekin eroon "ystävistä" ja rakastetuista ihmisistä etc etc.
Eli kaiken kaikkiaan: what's new? And, what's the FERKIN' point??



Related listening:
BOB DYLAN: Masters Of War
                  Positively 4th Street
                  Bob Dylan vs. A.J. Weberman [recordings of telephone conversations b/w Weberman and Dylan]
                  Dirge [for Martha]
                  Idiot Wind
                  Property Of Jesus
                  Neighborhood Bully
                  Seeing The Real You At Last
                  What Was It You Wanted?
BRUCE SPRINGSTEEN: Cover Me
R.E.M.: Undertow
DAVID ALLAN COE: (And Then They Wonder Why I Lost My) Sense Of Humor
LEE CLAYTON: Where Is The Justice?
                      Rumors, Gossip And Lies
LUKE THE DRIFTER (HANK WILLIAMS): Be Careful Of Stones That You Throw
ROLLING STONES: Fingerprint File
                            Lies
VAN MORRISON: (When You Come Down From Your) Ivory Tower
                         Why Must I Always Explain?
THE WHO: How Many Friends Have I Really Got?


kyl sitä viä Dylanikin sai selitellä kun Kiinassa kävi keväällä 2011